Nykyinen aikamuoto eli preesens on yksi suomen kielen tärkeimmistä aikamuodoista. Se on aikamuoto, jota käytetään kuvaamaan tapahtumia ja tiloja, jotka ovat totta nykyhetkessä tai tapahtuvat toistuvasti. Tässä artikkelissa käymme läpi, kuinka nykyinen aikamuoto muodostetaan ja käytetään suomen kielessä.
Preesensin muodostaminen
Preesensin muodostaminen suomen kielessä on suhteellisen suoraviivaista, mutta se vaatii tiettyjen sääntöjen hallitsemista. Preesens muodostetaan lisäämällä verbin vartaloon persoonapääte. Persoonapääte ilmaisee, kuka tekee tai kokee jotakin. Esimerkiksi:
– Minä **puhun**
– Sinä **puhut**
– Hän **puhuu**
– Me **puhumme**
– Te **puhutte**
– He **puhuvat**
Verbin vartalo
Verbin vartalo on se osa verbistä, johon persoonapäätteet lisätään. Se saadaan poistamalla verbin perusmuodosta (infinitiivi) -a tai -ä. Esimerkiksi:
– Puhua -> **puhu**- (vartalo)
– Juosta -> **juokse**- (vartalo)
– Nukkua -> **nukku**- (vartalo)
Persoonapäätteet
Suomen kielessä persoonapäätteet ovat seuraavat:
– Minä: -n
– Sinä: -t
– Hän: – (ei päätettä)
– Me: -mme
– Te: -tte
– He: -vat / -vät
On tärkeää huomata, että hän-muodossa ei ole erillistä päätettä. Verbin vartalo itsessään ilmaisee tämän persoonan.
Vokaalivartaloiset ja konsonanttivartaloiset verbit
Suomen kielessä verbit voidaan jakaa vokaalivartaloisiin ja konsonanttivartaloisiin. Tämä erottelu auttaa ymmärtämään, kuinka eri verbityypit taipuvat preesensissä.
Vokaalivartaloiset verbit
Vokaalivartaloiset verbit ovat niitä, joiden vartalo päättyy vokaaliin. Esimerkiksi:
– Puhua -> **puhu**- (vartalo)
– Sanoa -> **sano**- (vartalo)
– Juoda -> **juo**- (vartalo)
Näiden verbien taivutus preesensissä on melko yksinkertaista:
– Minä puhun
– Sinä puhut
– Hän puhuu
– Me puhumme
– Te puhutte
– He puhuvat
Konsonanttivartaloiset verbit
Konsonanttivartaloiset verbit ovat niitä, joiden vartalo päättyy konsonanttiin. Esimerkiksi:
– Menna -> **men**- (vartalo)
– Tulla -> **tul**- (vartalo)
– Nähdä -> **nä**- (vartalo)
Näiden verbien taivutus preesensissä on seuraava:
– Minä menen
– Sinä menet
– Hän menee
– Me menemme
– Te menette
– He menevät
Erikoistapaukset ja poikkeukset
Suomen kielessä on myös joukko verbejä, jotka eivät noudata tavallisia taivutussääntöjä. Näitä ovat esimerkiksi epäsäännölliset verbit, jotka täytyy opetella erikseen. Esimerkiksi:
– Olla (olla-verbi on epäsäännöllinen ja sen preesensmuodot ovat: olen, olet, on, olemme, olette, ovat)
– Tehdä (teen, teet, tekee, teemme, teette, tekevät)
Refleksiiviverbit
Refleksiiviverbit ovat verbejä, jotka ilmaisevat toimijan itseensä kohdistuvaa toimintaa. Ne taipuvat samalla tavalla kuin tavalliset verbit, mutta niihin lisätään refleksiivipronomini. Esimerkiksi:
– Pestä (itseään) -> minä pesen itseni, sinä peset itsesi, hän pesee itsensä, me pesemme itsemme, te pesette itsenne, he pesevät itsensä
Passiivimuoto
Suomen kielessä on myös passiivimuoto, joka ilmaisee tekemistä ilman, että tekijää mainitaan. Preesenspassiivi muodostetaan lisäämällä verbin vartaloon -taan/-tään pääte. Esimerkiksi:
– Puhua -> puhutaan (puhutaan suomea)
– Syödä -> syödään (syödään lounasta)
Preesensin käyttö
Preesensiä käytetään kuvaamaan nykyhetkessä tapahtuvia toimintoja ja tiloja. Se voi myös ilmaista toistuvia tai säännöllisiä tapahtumia. Esimerkiksi:
– **Minä syön** aamupalaa joka päivä.
– **Hän asuu** Helsingissä.
– **Me menemme** kouluun joka aamu.
Preesensiä käytetään myös tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa, erityisesti kun ajankohta on pian käsillä tai on muuten selvä. Esimerkiksi:
– **Lähden** huomenna matkalle.
– **Tapaamme** ensi viikolla.
Preesensin ja muiden aikamuotojen vertailu
On tärkeää ymmärtää, miten preesens eroaa muista aikamuodoista, kuten imperfektistä, perfektiivistä ja pluskvamperfektistä. Preesens kuvaa nykyhetkeä, kun taas muut aikamuodot kuvaavat menneisyyttä tai jotain, joka on tapahtunut ennen toista menneisyyden tapahtumaa.
Preesens vs. Imperfekti
Imperfekti kuvaa mennyttä tapahtumaa tai tilaa, joka ei enää ole totta. Esimerkiksi:
– Preesens: **Minä käyn** koulua.
– Imperfekti: **Minä kävin** koulua (ennen, mutta en enää).
Preesens vs. Perfekti
Perfekti kuvaa tapahtumaa, joka on alkanut menneisyydessä ja jatkuu nykyhetkeen tai jonka vaikutus ulottuu nykyhetkeen. Esimerkiksi:
– Preesens: **Minä luen** kirjaa.
– Perfekti: **Olen lukenut** kirjan (ja ehkä se vaikuttaa minuun edelleen).
Preesens vs. Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti kuvaa tapahtumaa, joka on tapahtunut ennen toista menneisyyden tapahtumaa. Esimerkiksi:
– Preesens: **Minä syön** lounasta.
– Pluskvamperfekti: **Olin syönyt** lounaan, kun hän saapui.
Harjoituksia preesensissä
Jotta preesensin käyttö tulisi sujuvaksi, on tärkeää harjoitella sitä aktiivisesti. Tässä muutamia harjoituksia:
1. Taivuta seuraavat verbit preesensissä kaikissa persoonamuodoissa:
– Kirjoittaa
– Lukea
– Uida
2. Käännä seuraavat lauseet englannista suomeksi käyttäen preesensiä:
– I am eating breakfast.
– She lives in Turku.
– We go to the gym every day.
3. Kirjoita muutama lause, joissa käytät preesensiä kuvaamaan tulevaisuuden tapahtumia.
Yhteenveto
Preesens on suomen kielen perusaikamuoto, jota käytetään kuvaamaan nykyhetkessä tapahtuvia toimintoja ja tiloja sekä säännöllisiä tai toistuvia tapahtumia. Sen hallitseminen on olennaista sujuvan suomen kielen käytön kannalta. Toivottavasti tämä artikkeli on auttanut sinua ymmärtämään paremmin, kuinka preesens muodostetaan ja käytetään suomen kielessä.
Muista, että kielioppi on vain yksi osa kielen oppimista. Parhaiten opit käyttämään preesensiä, kun harjoittelet sitä aktiivisesti keskusteluissa, kirjoittamisessa ja kuuntelussa. Onnea matkaan suomen kielen opiskelussa!
